Flippaamassa Pohdintaa opettajuudesta

Fiilikseni saamastani Hyvän opetuksen ja opetuksen kehittämisen -palkinnosta

Kun kuulin saaneeni Tampereen yliopiston Hyvän opetuksen ja opetuksen kehittämisen -palkinnon vuosimallia 2021, olin yllättynyt ja erittäin otettu asiasta. Kyseisen palkinnon yleiset kriteerit olivat:

  • Opetuksessa on pystytty ottamaan poikkeusolot huomioon menestyksekkäästi siten, että opetuksen käytännöt ovat monipuolistaneet opiskelua ja avanneet uudenlaisia syventymisen mahdollisuuksia.
  • Opetus ja opiskeluympäristö ovat tukeneet yhteisöllisyyttä ja vertaisoppimista sekä eri osapuolten välistä kommunikaatiota.
  • Opiskelijan hyvinvoinnin ja opiskelumotivaation tukeminen on ollut näkyvä osa toimintaa.

Lukiessani noita yleisiä kriteereitä huomaan, että juuri tuollaisia asioita olen pyrkinyt opetuksessani huomioimaan. Tietenkin fokukseni on koko ajan ollut matematiikassa, mutta nämä aiheet ovat pyörineet taustalla mielessäni. Erityisesti seuraavat palkinnon henkilökohtaiset perustelut lämmittivät mieltäni.

Insinöörimatematiikan peruskurssien flippauksesta palkitun Elina Viron työtä kuvattiin seuraavasti:

Elina on vetänyt insinöörimatematiikan kurssia rautaisella otteellaan, huomioiden myös sellaiset opiskelijat, jotka kamppailevat oppimisen kanssa. Hänellä on taitoa ja kärsivällisyyttä opettaa asiat rautalangasta ja pystyy luomaan opiskelijoille sellaisen tunteen, että kyllä tästäkin selvitään. Positiivisuus tarttuu myös Teamsin välityksellä. Aina on ollut mukavaa tulla Teams-tapaamiseen, kun tietää, että sieltä lähtiessä on jäänyt hyvä mieli. Flipatun vertaisryhmien tasoeroissa huomioitiin jokaisen opiskelijan tarpeet.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen useaan otteeseen epäillyt itseäni. Olenko ei-tohtorina riittävän pätevä opettamaan matematiikkaa yliopistossa? Toimiiko flippauksemme oikeasti? Pitävätkö opiskelijat prime time -tilaisuuksista yhtä paljon kuin minä itse? Pystynkö tarjoamaan riittävästi tukea sitä kaipaaville opiskelijoille? Jääkö opiskelija kuitenkin yksin kaikista tukitoimista huolimatta? Etenkin etäopetuksen aikaan olen pelännyt ajoittain, ettei linjan toisessa päässä olekaan oikeasti ketään ja toisaalta, että opiskelijat kokevat kiusalliseksi ainaiset kuulumisten kyselemiseni. Välillä on ollut haastavaa löytää itsestä varmuus puhua opiskelijoiden kanssa videoyhteydessä samoin kuin luokkahuoneessa kasvokkain ja luottaa siihen, että minua kuunnellaan.

Saamani tunnustus rauhoitti valtavasti mieltäni oman opettajuuteni riittävyydestä. Tämä luo minulle varmuutta siitä, että olen toiminut oikein ja että minun kannattaa jatkaa samankaltaisesti. Koko ajan oma fokukseni flippauksessa on ollut opiskelija. Miten tukea hänen oppimistaan parhaalla mahdollisella tavalla ja kuinka saada opiskelija voimaan hyvin. On aivan ihanaa huomata, että olen onnistunut tässä ja opiskelijat kokevat itsensä huomioiduiksi.

Samaan aikaan koen myös hämmennystä siitä, että miksi juuri minut koettiin palkinnon arvoiseksi. Opetushan on ryhmätyötä ja saan olla äärimmäisen kiitollinen meidän flippausopettajaporukallemme. Olen oppinut viime vuosina tältä ryhmältä valtavasti. Käytänteemme ovat kehittyneet erityisesti ryhmämme sisäisissä suunnittelu palavereissa. Siispä haluan vahvasti nostaa koko ryhmämme esiin. Hyvä Terhi, Simo ja Jani! <3

Summa summarum: En voi sanoin kuvata, kuinka iloinen, otettu ja kiitollinen olen saamastani tunnustuksesta!

Lisätietoa: täältä

Valokuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *