Tällä hetkellä opetan sellaisella matematiikan kurssilla, jonka matemaattinen sisältö ei ole se oma lemppari. Tämän takia kaikki yksityiskohdat eivät myöskään ole parhaassa muistissa ja joudun viikoittain kertailemaan myös sisältöä.
Pidin tänään prime time -keskustelutuokioita pienryhmilleni. Osana tuokioita ryhmät pohtivat keskenään aiheviikon keskeisimpiä käsitteitä, kuten esimerkiksi odotusarvoa, varianssia ja satunnaismuuttujan funktion odotusarvoa. Tarkoituksena oli miettiä, mitä nämä käsitteet tarkoittavat konkreettisesti. Olin valmistautunut tuokioihin pohtimalla käsitteitä etukäteen ja keskustella aiheesta kollegoideni kanssa. Tiedostin jo ennen opetustuokioita, että ymmärrän aiheviikon asiat, mutta en erityisen syvällisesti.
Heti ensimmäinen ryhmä esitti pelkäämäni pahan kysymyksen, johon en suoralta kädeltä osannut täysin vastata. Lähdin selittämään asiaa hieman kysymyksen vierestä ja sivuutin tämän itselleni hankalan yksityiskohdan. Vastaukseni jälkeen ryhmästä kukaan ei kysynyt samaa asiaa uudelleen tai ilmaissut sitä, ettei ymmärtänyt selitystäni. Ryhmäläisistäni kukaan tuskin tajusi, että paasaamisellani peitin omaa epävarmuuttani ja jätin tarkoituksella vastaamatta kysymykseen. Veikkaan, että asiaa kysynyt opiskelija kuvitteli, ettei hän joko itse osannut esittää kysymystä oikein tai hän oli liian ”tyhmä” ymmärtääkseen vastaukseni. En myöskään selitykseni päätteeksi lausunut minulle tyypillistä kysymystä siitä, mikä selityksessäni jäi epäselväksi. Enhän halunnut enää lisäkysymyksiä.
Toiminnallani onnistuin luultavasti loistavasti vakuuttamaan opiskelijat siitä, että hallitsen aiheen, mutta opiskelijat tuskin itse hyötyivät mitään selityksestäni. Ja eihän minun työni ole osoittaa omaa pätevyyttäni vaan auttaa opiskelijoita oppimaan. Reagointini hankalaan kysymykseen meni siis täysin metsään. Siirsin ainoastaan oman epävarmuuteni opiskelijoiden murheeksi. Hämmästyin itsekin, kuinka helppoa on esittää opettavansa ja olla huono opettaja.
Yllättäen seuraavassa prime-ryhmässäni opiskelijoilta tuli sama kysymys. Minun olisi ollut helppoa edetä saman selityksen kanssa kuin edellisessä ryhmässä. Tässä kohtaa päätin kuitenkin edetä toisella taktiikalla. Sanoin suoraan opiskelijoilleni, että heidän kysymyksensä on loistava ja siihen on erittäin vaikea vastata. Aloimme yhdessä pohtia asiaa ja otimme esiin juuri ne yksityiskohdat, jotka opintomonisteessa jäivät epäselväksi. Vaikka täydellistä vastausta kysymykseensä tämäkään ryhmä ei saanut, uskon vahvasti lopputuloksen olleen parempi. Ainakin opiskelijat ymmärsivät tarttuneensa haastavaan yksityiskohtaan ja oli täysin ok, ettei asia ollut heille selvä. Ei se ollut selvä minullekaan.
Näin parin ryhmän kohtaaminen tänään sai minut pohtimaan sitä, että pystyisin varmasti luennoimaan uskottavasti monestakin aiheesta, mutta on täysin eri asia tukea oppimista. Tällöin tarvitsee tarttua niihin hankaliinkin kohtiin ja käydä keskustellen läpi, mitä niissä tapahtuu. Jos en itse uskalla ottaa niitä esiin, minun on vaikea selvittää, ymmärtääkö opiskelija. Itse asiassa olisi upeaa, jos joku opiskelija pystyisi selittämään nuo haastavat kohdat niin, että oma ymmärryksenikin paranisi. Tärkeintä on kuitenkin aina opiskelijaryhmän oppiminen, en minä.
