Tänä keväänä minulla on ollut ilo opettaa flipattujen matematiikan kurssien lisäksi matematiikan aineenopettajaopiskelijoille suunnattua Kohti matematiikan opettajuutta 1 -opintojaksoa. Tämä 2.-3. vuoden opiskelijoille suunnattu matematiikan opetuksen erikoiskurssi on tarkoitettu innostavaksi ensikosketukseksi opettajuuteen ja aloittamaan opettajaidentiteetin rakentumisen. Kyseessä on siis omasta näkökulmastani aivan ihana opintojakso opettaa. On ollut mahtavaa johdattaa kolmekymmentä opettajuutensa alkumetreillä olevaa ohjaamisen saloihin – vaikkakin olosuhteiden pakosta etäopetuksena. Opintojaksolla olen käsitellyt opiskelijoiden kanssa muun muassa flippausta matematiikan opetuksessa. Osana opintojaksoa opiskelijat ovat myös toimineet apuohjaajina, tsemppareina, Laskutuvassa. Laskutupa on 1. vuoden matematiikan opiskelijoille suunnattu vapaamuotoinen tila (nyk. TEAMS-kanava) tulla laskemaan laskuharjoitustehtäviä yksin ja porukassa. Laskutuvassa on kevään aikana ollut paljon opiskelijoita hakemassa tukea flipatuille opintojaksoille.
Tänään lukiessani opeopiskelijoideni reflektioita oppimispäiväkirjoissa huomasin monen käsittelevän flippaamista. Todella monelle opeopiskelijalle flippaus oli ennen opintojakson alkua täysin vierasta. Päiväkirjojen alkuosasta heijastuu ajatus siitä, että yliopistossa matematiikkaa opetetaan luennoilla ja osaaminen testataan tentillä. Ensi ajatus tuntui olevan järkytys, sillä uusi systeemi tuntui sotivan kaikkea tuttua ja turvallista vastaan. Päiväkirjojen edessä näkemykset kuitenkin alkoivat muuttua. Nostin flippauksen esiin esimerkinomaisesti eri kokoontumisissa eri näkökulmista: oppimateriaalit, oppimisympäristöt, kielentäminen, ryhmätyöskentely ja arviointi. Monet alussa kertomani asiat alkoivat käydä järkeen.
Laskutuvassa opeopiskelijat olivat kohdanneet opiskelijoita, jotka aidosti halusivat ymmärtää, mitä opintomoniste kertoo ja kuinka aihepiirit menevät. Opeopiskelijat haastettiin vaativiinkin matemaattisiin keskusteluihin. Kuitenkin päiväkirjojen mukaan olin saanut opeopiskelijoille viestini perille: ”Opettaja ei ole vastausautomaatti, vaan Laskutuvassa kyse on yhteisestä tutkimusmatkasta opiskelijan kanssa”. Siispä harjoittelun edetessä opeopiskelijoiden stressi vääristä vastauksista ja tietämättömyydestäkin väheni. Keskittyminen fokusoitui opiskelijoiden kysymyksiin ja yhteiseen tiedonhakuun. Olen niin iloinen, että sain tarjottua opettajaopiskelijoille aitiopaikan tutustua flippaukseen ja kokea onnistumisen kokemuksia ohjaajana.
Jälkikäteen pohdiskelen, kuinka pienillä keskusteluilla ja ehkä provosoivillakin väitteillä on mahdollista saada uran alkutaipaleella olevat opettajat pohtimaan opettajan roolia ja tapaa opettaa. Mennäkö tutulla ja turvallisella vai ottaa riski ja antaa mahdollisuus uudelle? Nyt pieni siemen on kylvetty ja voin vain odottaa, mitä siitä kasvaa.
