Heinäkuun alussa 2019 minulla alkoi työsopimus matematiikan yliopisto-opettajana. Minut oli palkattu erityisesti mukaan hankkeeseen, jossa neljä matematiikan opettajaa luopuu ensimmäisen vuoden tekniikan alan yliopisto-opiskelijoiden matematiikan luento-opetuksesta ja korvaa luennot-laskuharjoitukset-tentti-yhdistelmän flippauksella. Flipattua toteutusta kokeiltiin heti lukuvuonna 2019-2020 neljällä kurssilla, joista kullakin oli noin 250 opiskelijaa. Jokainen opettaja vastasi yhdestä kurssista ja oli niin kutsuttuna prime-opettajana (ohjasi omia pienryhmiä viikoittain) muilla flipatuilla kursseilla. Minun vastuulleni jäi kolmas, differentiaali- ja integraalilaskentaan perustuva opintojakso, jonka ensimmäinen toteutus oli tammi-helmikuussa 2020. En ollut aiemmin kyseisiä sisältöjä koskaan opettanut.
Minulle oli kesällä ja syksyllä 2019 muun opetuksen ohessa varattu aikaa vastuuopintojaksoni suunnitteluun ja materiaalin luomiseen. Onneksi käytössäni oli vanha opintomoniste sekä jonkin verran valmiita tehtäviä opintojakson aihepiireihin liittyen. Nämä materiaalit oli kuitenkin alun perin suunniteltu luentojen tueksi, ei niinkään itsenäisempään teoriaopiskeluun. Siispä syksyllä 2019 tein ahkerasti opetusvideoita, suunnittelin sähköisiä, automaattitarkisteisia käsitteenmuodostustehtäviä sekä kehittelin erilaisia keskustelupohjaisia ja ryhmätyötä tukevia tehtäviä. Toimin koko syksyn prime-opettajana muilla flipatuilla opintojaksoilla ja sain näin valtavasti vinkkejä omaan toteutukseeni. Huomasimme nopeasti, mitkä suunnitelmat toimivat ja mitä tulee välittömästi muuttaa.
Keväällä 2019 kuullessani pääseväni mukaan flippauspilottiin fiilikseni olivat kaksijakoiset. Olin kuullut flippauksesta paljon eri koulutasoilla ja se kiehtoi minua valtavasti opettajana. Toisaalta en ollut koskaan opettanut kyseisiä tekniikan alan fukseille suunnattuja opintojaksoja, mikä sai minut epäilemään omaa kyvykkyyttäni. Minulle tulisi olemaan opettamisen näkökulmasta uutta sekä matemaattinen sisältö että tapa opettaa eli flippaus. Pohdin pitkään, selviäisinkö tästä. Lopulta päädyin siihen, että tämä mahdollisuus on liian huikea hukattavaksi.
Jo syksyn prime-opettajan työskentely teetti minulla paljon töitä, sillä jouduin sisällöllisesti valmistautumaan hyvin jokaiseen opetustilanteeseen. Toisaalta heti ensimmäisellä opintojaksolla ymmärsin, että oma osaamiseni taso on huomattavasti kuvitelmaani parempi ja pieni kertaus riitti palauttamaan aihepiirit mieleeni. Olin myös opinnoissani ja työelämässä oppinut opiskelemaan matematiikkaa. Oman opintojakson suunnittelemisessa haasteen toi erityisesti se, etten ollut kyseistä asiaa koskaan käynyt läpi opiskelijoiden kanssa. En siis täysin hahmottanut opintojakson punaista lankaa ja tiennyt etukäteen, mitkä asiat opiskelijat kokisivat haastavimmiksi. Onneksi kokeneemmat kollegani auttoivat.
Syksy oli raskas myös siinä mielessä, että flippaus oli koko opettajaporukalle sekä opiskelijoille täysin uutta ja haimme yhdessä toimintatapoja. Opiskelijoilta tuli paljon negatiivista palautetta käytännönjärjestelyistä ja koitimme kaikin keinoin pikavauhtia korjata haastekohtia. Pikkuhiljaa syksyn aikana ongelmat vähenivät ja palaute muuttui positiivisemmaksi. Suuri pelastus omalle fiilikselle oli flippaavan opettajaporukan luoma yhteisö. Yksin ei olisi mitenkään uskaltanut.
Oma opintojaksoni alkoi tammikuussa kauhunsekaisin tuntein. Materiaalit olivat puolitiessä ja opintojaksolla oli yhtäkkiä noin 90 ”ylimääräistä” opiskelijaa. Vaikka tammi-helmikuussa työtahti oli kiivas ja ylitöitä ei laskettu, oli hienoa nähdä flippauksemme alkavan toimia koko ajan paremmin. Päivä ja viikko kerrallaan etenimme kohti tenttiviikkoa ja lopulta kaikki materiaalit ehtivät ajoissa valmiiksi.
Kokonaisuudessaan olen äärimmäisen iloinen, että lähdin mukaan flippaukseen ja vuoden positiiviset kokemukset ylittivät ehdottomasti negatiivisen puolen. Tässä suurimmat plussat:
1) On ollut huikeaa seurata vuoden ajan samojen opiskelijaryhmien työskentelyä ja oppimista läheltä. Tapasin joka viikko puolen tunnin verran kaikkia noin 8 henkilön primeryhmiäni. Opiskelijoista tuli itselle eri tavalla merkityksellisiä kuin luento-opetuksessa. Osasin jopa omien ryhmäläisteni nimet, mikä on mielestäni aika harvinaista yliopiston massakursseilla.
2) Opin itse vuoden aikana opettajana valtavan paljon sekä pedagogisesti että matemaattisessa mielessä. Opiskelijaryhmät esittivät prime time -tilaisuuksissa matemaattisesti haastavia kysymyksiä, joita sitten yhdessä pähkäiltiin.
Tietysti näen flippauksessa myös paljon positiivista opiskelijoiden oppimien tietojen ja taitojen puolelta, mutta edellä mainitut asiat koskettivat itseäni henkilökohtaisesti. Jos vastaava tilaisuus tulee toiselle alkuvaiheen opettajalle, voin ehdottomasti rohkaista lähtemään mukaan. Työtä ja mokia ei kuitenkaan saa pelätä, sillä niitä riittää!
